Aallot ruosikat kallioita,tuuli tanssittaa puita,meri soittaa loputonta musiikkiaan,kaukaa meren takaa nousee usva,joka peittelee maan,lintuemo levittää siipensä poikasiensa päälle,lokit lentelevät ja syöksyvät mereen missä kalat epätoivon vimmalla yrittävät päästä karkuun,yksinäinen kalastaja venellään keinuu kohti ulappaa,kuutamon nousu meren takaa,peilinä se loistaa meren pintaa pitkin,tähdet kumartavat sille ja ihmiset ihastelevat sitä,sen valo ja kauneus tua värähtelyä kehoon ja siihen lumoutuu,kuutamonkin  on annettava paikkansa,ilon toivon ja rakauden jumalalle,auringolle,joka ylväänä nousee,jonka säteet nostava usvan pois,sen valo sammuttaa kuun ja tähdet ,sen kirkkaus ja lämpö saa hyvälle mielelle,se antaa voimaa ja herättää luonnon jälleen elämään,se myös antaa merelle lämpöä ja se tyyntyy,myös tuuli rauhoittuu,tämän kaiken aikaa saa Aurinko,ilon,toivon ja rakkauden jumala!